7.5. -26.5. 2024. Avajaiset ti 7.5. klo 18-20
Yhteisnäyttelyssään Makers’ Galleryssa taiteilijapariskunta Mattias Löfqvist ja Janika Norrgård-Löfqvist esittelevät visuaalisesti ja temaattisesti erilaisia teoksia, vaikka heidän peruslähestymistapansa taiteeseen ja taiteen tekemiseen on hyvin samanlainen. Annetaan kuvan puhua puolestaan, herättää muistoja, tunteita, ajan myötä.
Mattias luottaa taiteessaan enemmän arkeen, konflikteihin ja häiriöihin, kun taas Janika etsii hiljaista mutta voimakasta, arjen ylittävää kokemusta.
MATTIAS LÖFQVIST – Muistot ja aika
Mattias Löfqvistin mielestä maalaus on visuaalinen kieli, jota ei ole helppo kääntää tai selittää. Hän käyttää sitä ajatellakseen ja muotoillakseen asioita, jotka ovat epäselviä ja joita ei voi ilmaista millään muulla tavalla.
Hän maalaa usein epäonnistuneiden maalausten päälle, ja ajan myötä siitä on tullut yhä tärkeämpi osa hänen työskentelytapaansa. Hänen maalauksensa perustuu hyvin pitkälti epäonnistumisiin – huonot väriyhdistelmät ja ontuvat sommitelmat herättävät usein tunteen jostakin tutusta, jostakin, joka pitäisi muistaa.
Mattias maalaa usein tiloja, sekä fyysisiä että psykologisia. Hänen maalauksensa ovat kuin 70-luvun lopulla rakennettuun tiilitaloon loukkuun jääneitä sisäisiä maisemia.
Myös aika on tärkeä tekijä Mattias Löfqvistin taiteessa. Jokin, mikä on kiertänyt vuosikymmeniä alitajunnassa, löytää yhtäkkiä tiensä ulos maalauksessa. Maalaus on kuin jääkaapin alle jääneen kadonneen Post-it-lapun muisto. Kun lapun löytää, ei enää muista, mitä se tarkoittaa. Mitä siinä lukee, mitä minun olisi pitänyt muistaa?
JANIKA NORRGÅRD-LÖFQVIST – Ajatonta visuaalista runoutta.
Taide ja maalaaminen ovat Janika Norrgård Löfqvistille kieli. Hän käyttää tätä kieltä ilmaistakseen sellaisia elämän vivahteita, joita ei pysty sanoin kuvaamaan.
Visuaalisessa tarinankerronnassaan hän pyrkii tuomaan esiin sisäisen olemuksen, tunnelman tai tunnetilan, joka voi luoda yhteyden katsojan sisäiseen maailmaan ja mahdollistaa arkitodellisuuden ylittävän kokemuksen.
Janika työskentelee hyvin intuitiivisesti ja kerää jatkuvasti vaikutelmia, joista voi tulla maalauksia: Unia, tunteita, muistoja, kuvia, musiikkia, valoa ja värejä. Hänen tyyliään voi kuvata visuaaliseksi, sanattomaksi runoudeksi. Hänen maalauksistaan välittyy pikemminkin hiljaisuuden kuin liikkeen tunne. Kuin tauko ajassa.
Taiteilija varoo puhumasta taiteensa sisällöistä, lähinnä antaakseen katsojalle mahdollisuuden kokea ja tuntea. Hän hakee sanatonta ja hillittyä ilmaisua, jossa maalaukselle itselleen annetaan tilaa. Maalauksessa on hienovaraista runollisuutta, joka ei tee numeroa, mutta on rauhassa katsottuna hyvin voimakas ja kertova.
Uusissa teoksissaan hän leikittelee enemmän tekstuureilla ja sivellinjäljellä ja hän laajentanut ilmaisuaan myös kuvanveistoon, jossa hän käyttää myös maalausta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun hän asettaa veistoksia näytteille.