JA MÄ MAALASIN TÄN

Hilkka: Tarkkailen ihmistä erilaisissa ympäristöissä  osasena luontoa.

Arkiset pienet asiat maalausteni kohteena

Syrjityt ja huono-osaiset yhteiskunnan laitamilla elävät koskettavat. Elämän koen traagisen ja koomisen sekoituksina toivon että maalaukseni toimivat ilman selityksiä        

Lapsuudesta Vaasassa

Meren läheisyys on ollut tärkeä ja toimii edelleenkin rauhoittavana täällä Espoonlahden rannalla asuvana. Iso-isäni taiteilija Einari Uusikylän työhuoneesta levinnyt tärpätin haju tuli tutuksi jo pienenä pilttinä. Asuimme pari ensimmäistä vuotta samassa talossa. Isäni Tauno Okkonen oli myös Vaasalainen taiteilija joka toimi myös armeijan palveluksessa 40-vuotiaaksi asti. Enoni ja tätini olivat myös taiteilijoita. Lapsena kuvittelin, että kaikki ovat taiteilijoita.

Minä en halua nostaa erikseen esikuvia taiteessani. Elokuva-alalla ruotsalaisen Roy Anderssonin ja suomalaisen Aki Kaurismäen elokuvia arvostan koskettavuudestaan.

  Aarre:

Hilkka ja minä olemme maalanneet yhdessä- tosin eri työhuoneissa-  pitkät ajat, vuosikymmeniä. Ja voipi olla että että katsoja huomaa joitain samankaltaisuuksia. Mutta ei se haitanne. Lähtökohdat töihimme ovat yleensä tyystin erilaiset. Samoin toteutukset. Samuus kenties maalausten tekniikassa. Jos siinäkään. Molemmat olemme esittävän taiteen kannalla. Hilkka kylläkin selvemmin. Minä lipsun joskus hiukan abstraktiin päin. Kuitenkin esittävyys lopulta voittaa. Lähtökohta on katseessa, siinä mikä näkyy. Toteutus pyrkii näkyvän taakse: Ajatuksiin, tunteeseen, ristiriitaisuuksiin. Näyttelyn nimi ”Ja mä maalasin sen” viittaa erääseen tarinaan tamperelaisesta taiteilijasta, joka lehtimiesten ahdistellessa avajaisissa pyytäen häntä kertomaan jotain maalauksistaan jähmetty mykäksi ja tokaisi lopulta: mä maalasin ne.

TULEVAT NÄYTTELYT