”Tupakan savu siivilöityy kasvoja kehystävien paksujen kiharoiden lävitse, kiemurrellen katossa roikkuvan antiikkivalaisimen ketjua pitkin tervan kyllästämiin kattopaneeleihin. Katson, kuinka hänen syvänmustat silmänsä leimuavat levotonta elämänjanoa, pakottaen minut laskemaan katseeni hänen silkkisen yöpukunsa kautta pöydällä lemuavaan tuhkakuppiin. Maistan eteeni tuotuja pikkelöityjä vihanneksia ja ymmärrän lapsuuden vihdoin irrottaneen talkin tuoksuiset pienet sormensa minusta.”

Ennen kuin olen katsellut ja kuunnellut pimeyttä tarpeeksi, ne vain ovat – ilman sanoja, ääntä tai muotoa – olennot.