VÄRIKUVIA ERÄÄSTÄ AVIOLIITOSTA 13.10–31.10.2020

ELINA TAMMIRANTA-SUMMA JA PERTTI SUMMA

Nimi on löysä sitaatti Bergmannin elokuvan nimestä. Toisin, kuin elokuvassa, maalaukset eivät kerro avioliitosta vaan se toimii hedelmällisenä pohjana tai kenttänä kuvien synnylle. Kahden jokseenkin itsenäisesti ajattelevan ihmisen avioliitto on myös kuin pieni taiteilijaryhmä tai yhteisö, jossa keskustelu niin kuvin kuin sanoinkin antaa tukea molemmille osapuolille. Yhdistävänä tekijänä on väri ilmaisu lähtökohtana. Erilaiset lähtökulmat ja siitä syntyvät tavoitteet maalaamiseen taas muodostavat hedelmällisen pohjan jo mainitulle keskustelulle, koska keskustelua syntyy erilaisuudesta. Vaikka käsityksemme tästä työstä ovat hyvinkin samansuuntaisia, nämä pienet poikkeamat tekevät keskustelusta mielekästä. 
 

Keskustelun mielekkyyttä lisää myös se, että kumpikin opetamme kuvaa. Tämän toiminnan anti meille on siinä, että joudumme sanallistamaan muiden tekemiä kuvallisia ratkaisuja, ja näin meidän ei tarvitse tehdä sitä omien kuviemme kohdalla. Se on ehkä muiden tehtävä. Yritämme omaa työtä tehdessämme sanoa asiamme maalaten, kuin itseksemme mumisten. Jokaista asiaa ei tarvitse sanoa ääneen, vaan asioita voi myös jättää sanomatta. Sanallistaminen tai kuvan ulkopuolelle viittaaminen ei tunnu tarpeelliselta. Siitä huolimatta katsoja uskokoon, että maalaus on syntynyt osana meidän elämäämme, siihen lujasti sitoutuneena. Me maalareina toivomme tietenkin, ettei meille sanota niin, kuin napinvalaja sanoi Peer Gyntille, löysä lainaus, työt ovat niin kelvottomia, ettei niillä pääse taivaaseen, eivätkä ne kelpaa helvettiinkään. Ne pitää maalata taas valkoiseksi ja tehdä uudelleen, jotta ehdot täyttyisivät.
 
Yhteisenä mottona kummankin maalaamiselle voisi olla Elinan runo:
 
Maalaan suuren mustan
kirjoitan siihen
hitaasti
ihmisen äänen.
 
Elina ja Pertti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *